Helsingin kaupunginteatteri tuo näyttämölle Suomen vaaran vuodet Mannerheimin kera

Mannerheim ja saksalainen suudelma on Juha Vakkurin ohjaama näytelmä, jonka ensi-ilta on 25.10 Helsingin kaupunginteatterissa. Näyttelijäkaartia tähdittävät mm. Mannerheimin saappaisiin jo monennen kerran astuva Asko Sarkola sekä Pertti Sveholm, joka esiintyy Suomen rikkaimpana miehenä ja Mannerheimin ystävänä Hjalmar Linderinä. Mannerheimin rakastajattaren Kitty Linderin roolissa näemme Kirsi Karleniuksen.

Näytelmä perustuu Juha Vakkurin kirjoittamaan ja tänä vuonna ilmestyneeseen samannimiseen romaanin.

Mannerheim ja saksalainen suudelma kertoo miten Suomi selvisi Mannerheimin avulla vaaran vuosistaan: Maan itsenäisyyden tunnustamisesta länsimaissa, nälänhädästä sekä kinasteluista aina jatkosodan loppuun asti.

Juoni oli ajallisesti yllättävä. Näytelmä alkoi itselleni odottamattomasti. Odotin näytelmän alkavan vuonna 1918, siis Suomen sisällissodan alkuajoilta, enkä siitä kun  suomalaiset senaattorit miettivät, tuleeko Suomeen saksalainen kuningas vai demokratia.

Näyttelijät eläytyvät hyvin rooleihinsa. Ääntä olisi voinut käyttää välillä vähän voimakkaammin. Ohjaaja Kari Heiskanen on onnistunut ohjaustyössään mainiosti. Hän on saanut kirjoitettua ja ohjattua näytelmän niin että mielenkiinto pysyy yllä.

Lavastus on hieno seinämien, aikalaisirtaimiston ja ahkeran työtiimin ansiosta. Tekniikka täydentää lavastusta oivaltavasti: Uusien henkilöiden tullessa näytelmään mukaan näyttämön yläpuolelle heijastetaan oikean, alkuperäisen henkilön kuva, nimi ja perustietoja. Heijastusta käytettiin myös paikkojen ja sotakuvien näyttämiseen ääniefektien tai musiikin kera.

Itse pidin kovasti näytelmästä pikkuvioista huolimatta. Pidin siitä, miten hahmoista oli tehty oikeasti ihmismäisiä. Esimerkiksi Mannerheimille tuli huonoja päiviä ja kunnon pettämisiä. Lavastus ja tekniikka sopivat mainiosti yhteen. Unohdin usein katsovani näytelmää ja vaivuin kaikkiin tapahtumiin vain sivukatsojaksi, mitä  olinkin.

Ylipäänsä Mannerheim ja saksalainen suudelma on sellainen näytelmä, jota ei kannata jättää välistä jos haluaa nähdä Carl Gustav Emil Mannerheimista ja Suomesta aivan uusia puolia.

Valtteri Kyöstilä

Mainokset

Aluksi meidät peloteltiin mutta lopulta se olikin kivaa

Lukiolaiset lähtivät kiipeilemään epävarmoin mielin. Kurssin aikana kokemusta karttui ja pelko hävisi.

16 reipasta opiskelijaa lähti innokkaasti kiipeilykurssille, joka pidettiin viime viikonloppuna Hollolassa. Jo useita vuosia opetusohjelmassa ollut kurssi tuo vaihtelua teoriaopintoihin. Ohjaajana toimi Jonne Salonen, joka ei kritisoinut kiipeilytyylejä vaan kannusti jokaista kiipeämään loppuun asti. Perjantain vietimme lukion alapihalla köysien parissa ja saimme kuulla monia varoittavia sanoja oikealla kalliolla olemisesta. Lauantain ja sunnuntain olimme sitten Hollolassa kallion kimpussa.

GetImage (1)

Ohjaaja Jonne Salonen opastaa köysien käyttöä koulun pihalla

Lähdin itse kurssille koska halusin kokeilla jotain uutta ja saada jonkinlaista kokemusta kiipeilystä tai edes köysien pitämisestä käsissä. En pystynyt aavistamaan, että alussa olisi niin pelottavaa mennä kalliota alas. Pelkäsin liukastumista ja olin epävarma omasta köysiviritelmästä, joka oli minussa kiinni. Lopulta  halusin voittaa oman pelkoni ja jatkoin matkaa kallion reunalle, josta pääsin turvallisesti laskeutumaan maan pinnalle.

GetImage (2)

Opiskelijat tykkäsivät kurssin aikana kalliolta laskeutumisesta ja suurin osa myös kiipeämisestä. Jokainen pääsi kokeilemaan kurssin aikana sekä laskeutumista että kiipeämistä. Pääsimme näkemään miten köysi kiinnitetään oikein puuhun ja kuinka tehdään oikeaoppiset solmut.

Liisa Gavrilova

 

Sade muutti suunnitelmia mutta ei vienyt intoa

Koko viikonlopun kestänyt sade kasteli retkeläisten varusteet niin että vielä toiseksi päiväksi ei ollut järkevää jäädä. Sää ei kuitenkaan vaikuttanut korkeaan mielialaan ja innostukseen. Ryhmä ehti liikkua ja tehdä paljon lyhyemmässäkin ajassa.

18 innokasta opiskelijaa ja 2 opettajaa viettivät viikonlopun Repoveden kansallispuistossa. Lukiomme retkeilijät saivat kokea viikonlopun aikana veneellä soutelua, maastoon majoittumista, ruoan valmistamista ja maastossa liikkumista. Koko kurssin tarkoituksena on oppia retkeilytaitoja sekä syventää luonnon tuntemusta ja tutustuttaa erilaisiin luontoaktiviteetteihin kuten mm. melontaan ja luontokuvaukseen.

Perjantaina alapihalta lähti joukko opiskelijoita eri vuosiluokilta sekä opettajina toimivat  Tuula Räsänen ja Sirpa Saarinen. Kohde oli Kouvolan pohjoispuolelle  vuonna 2003 perustetussa  Repoveden kansallispuistossa. Siellä on merkittyjä polkuja ja majoittumispaikkoja. Perillä aloitettiin patikointi kohti yöpaikkaa Mustavuorta, joka on  yksi monista telttailu/majoitusalueista. Siellä pystytettiin teltat ja valmistettiin aiemmin koululta saaduista ruokatarpeista illallinen. Loppupäivä koostui näköalatornissa käymisestä, astioitten tiskaamisesta ja lettujen paistamisesta.

20170909_115431

Lauantai kului  kanooteilla ja yhdellä veneellä meloen. Vesikulkuneuvot saatiin lukkojen takaa ennakolta varatulla koodilla. Johtokanoottia seuraten retkielijöitten muodostelma eteni kohti nuotiopaikkaa, jossa jälleen valmistettiin ruokaa. Aikansa tulilla vietettyään kanoottikuntamme lähti palauttamaan kulkupelejä uusille odottaville asiakkaille.

20170908_175948

Tämän jälkeen oli suunta kohti seuraavaa majoituspaikkaa. Siellä viikonlopun läpi kestäneen sateen väsyttämät retkeläiset tarkistivat omat varusteensa ja osalla niiden huomattiin olevan märkiä. Opettajat päättivät pitää demokraattisen äänestyksen. Osa olisi halunnut jäädä vielä sununtaiksi, osa halusi palata. Kotiinlähtö sai enemmistön kannatuksen. Opettajat Tuula ja Sirpa saivatkin hankittua linja-auton, joka tulisi viemään väsyneen retkikunnan takaisin kotiin.

Retkeläisten mietteitä oli mm. ”Ihan nice”, ”Olis pitänyt varustautua paremmin” ja ”Muuten kiva mutta sade söi vähän tunnelmaa”.

Valtteri Kyöstilä

Voitto kotiin tyylikkäällä ja tasapainoisella julisteella

Kansainvälisen tilastojen luku- ja käyttökilpailun Suomen kansallisen kilpailun lukiosarjan voitto napsahti lukiomme kolmelle opiskelijalle. Aada Jääskeläinen, Tiina Mynttinen sekä Rami Levasmaa saivat tyylikkäällä ja tasapainoisella julisteellaan alkoholin kulutuksesta palkinnoksi Kalevala-korut, ruusut ja jaettavaksi 300 euroa. Voittajat julistettiin helmikuussa Helsingissä.

Jokaisen toisen vuositason opiskelijan oli osallistuttava kilpailuun osana matematiikan viidettä kurssia, ja monen muun tavoin voittajakolmikko ei lähtenyt hakemaan voittoa, vaan tavoitteena oli saada työ tehtyä kurssin aikana.

Palkintojenjakopäivänä Aadan ja Tiinan mukaan tunnelma oli rento, mutta jännitystäkin oli ilmassa. Palkintojenjaon lisäksi voittajajoukkue kävi syömässä ja katsomassa elokuvan Fifty Shades Darker yhdessä opettaja Tuula Räsäsen kanssa.

Tilastokisan kuva

Tiina Kataja ja Vilma Sälpäkivi

Lenan ja Calistan vuosi pohjoisessa

Lukiossamme tämän vuoden opiskelleet vaihto-oppilaat kuvaavat Suomea kylmäksi sekä kokemusta ja itsenäisyyttä tuovaksi maaksi.

Lena Meyer tulee Freisingistä, Saksasta. Vaihto-oppilasvuottaan tähän asti hän kuvaa mahtavaksi, mutta ilmastoa kylmemmäksi kuin odotti. Odotuksia tai ennakkotietoa Suomesta Lenalla ei ollut paljoa tänne tullessaan, yksi suurimmista syistä lähteä vaihtoon Suomeen oli kuitenkin kiinnostus Suomen useisiin rock- ja metalliyhtyeisiin.

IMG-20170512-WA0008

Lena host-perheensä mökillä grillaamassa.

Lena kokee, että on vuoden aikana itsenäistynyt paljon ja oppinut tekemään päätöksiä paremmin. Hän kertoo myös opetelleensa suomen kieltä jonkun verran.

Lenan mukaan suomalaiset nuoret ovat rauhallisempia kuin saksalaiset, joita hän kuvailee paljon puheliaammiksi. Saksassa nuoret myös kokeilevat enemmän uusia asioita sekä ovat intohimoisempia ja kiinnostuneempia esimerkiksi meikkaamista kohtaan.

IMG-20170512-WA0009

Lena oli muiden järjestönsä vaihto-oppilaiden kanssa matkalla Lapissa.

Calista Bowen tuli Suomeen vaihtoon Nebraskan ja Coloradon rajalta USA:sta. Vaihto-oppilaana oleminen on hänen mielestään ollut todella kivaa ja muuttanut häntä paljon ihmisenä.

Calista odotti Suomessa olevan kylmempää ja että alue, johon saapuisi olisi paljon pienempi. Hänen mukaansa myös ihmiset ovat mukavampia kuin muualla annetaan uskoa.

IMG-20170512-WA0011

Calista kertoo, että rotaryn vaihto-oppilailla on usein oman maansa lippu mukana ja tapana on ottaa sen kanssa kuvia, mihin tahansa meneekin.

Vaihtovuotenaan Calista on omien sanojensa mukaan oppinut olemaan hiljempaa sekä käyttämään julkista liikennettä ja muutenkin liikkumaan itsenäisemmin. Myös sopeutuminen uusiin perheisiin ja lukusiin sisaruksiin on ollut opettavaista.

Hänen mukaansa Suomessa nuoret ovat itsenäisempiä esimerkiksi olemalla enemmän mukana kotitöissä. Suomalaiset nuoret pitävät koulutusta tärkeämpänä kuin amerikkalaiset ja kunnioittavat sitä enemmän. USA:ssa hänen mukaansa nuoret urheilevat enemmän ja ovat kiinnostuneempia liikunnasta.

IMG-20170512-WA0010

Calistan ensimmäinen kerta Helsingissä.

Helmi Kaltiainen

Musiikin ja videon yhteispeli lumosi yleisön

Taiteilijaryhmä Sibelius Inspirationin konsertti 9.5. Erkko-lukion salissa toi nuorten ympärille kasallismaisemamme ja -säveltäjämme. Jussi Makkosen (sello) ja Nazig Azezianin (piano) sekä avustavan tiimin multimediakonsertissa kuljetaan pitkin musiikillista polkua  Sibeliuksen syntymäkodista Kolin kautta Ainolaan. Taustalla nähdään Aira Vehaskarin kuvaamia videoita ja tila valaistaan värillisin valoin.

Makkonen on kymmenen vuoden ajan esittänyt Sibeliuksen musiikkia kansainvälisillä areenoilla. Vuodesta 2013 saakka hän tehnyt yhteistyötä soolo- ja liedpianisti Azezianin kanssa.

Vajaan tunnin mittaisessa konsertissa kuullaan mm. Valse Triste, Karelia-sarjan osat 2 ja 3, Sibeliuksen ensimmäinen teos Vesipisaroita sekä Finlandia. Osassa teoksia videokuva, playback-ääni ja reaaliaikainen soitto nivoutuvat saumattomasti yhteen; tuntuu ja näyttää kuin lavalla olisi neljä soittajaa kahden sijaan.

Taustavideot eivät sorru kliseisiin Suomikuviin – kuten koivikko ja kesäinen järvenselkä –  vaan niissä liikutaan Pielisen jäälakeudella ja Ruunaan koskissa lumpeiden seassa. Ainolan pihan kukkaloiston kohdalla salista kuului jopa kaksi aivastusta.

Kappaleiden välisissä juonnoissa häiritsi jonkin verran Makkosen lentokoneiden matkustamokuulutuksia muistuttanut puhe ja konseptin oheistuotteiden markkinointi.

Klassinen musiikki ja teini-ikäiset nuoret eivät ole helpoin yhdistelmä. Makkkonen ja Azezian onnistuvat pitämään mielenkiinnon yllä monipuolisella eri aistien yhdistämisellä. Multimediakonsertti on onnistunut tapa tuoda 100-vuotiaan Suomen kulttuuriperintöä nuorelle polvelle.

Pekka Törrönen

Kohti lääkärin ammattia

Erkko-Lukion opiskelijat vierailivat maaliskuun lopulla Helsingissä Meilahden kampuspäivillä. Matkalle oli järjestetty opastettu kierros Haartman-Instituutin laboratoriossa. Siihen opiskelijat osallistuivat kahdessa ryhmässä. Opintomatkalle osallistui biologian neloskurssi sekä muutama abiturientti.

Kampuspäivillä opiskelijat saivat tutustua lääketieteeseen erilaisten pop-up-kojujen avulla. Kojuissa sai testata mm. mihin veriryhmään kuuluu tai mikä lääketieteen ammatti sopisi juuri sinulle. Salissa pääsi myös kokeilemaan elvytystä ja testailemaan smoothieita ja muuta naposteltavaa.

ML 3

Harjoitusnukke

Popup-kojujen lisäksi opiskelijat pääsivät kokeilemaan leikkausta digitaalisesti ja opastetusti kanyylin oikeaoppista laittoa. He saivat myöskin mahdollisuuden osallistua luennoille. Aamupäivän luennot olivat selvästi lukiolaisille suunnattuja ja ne kertoivat lääketieteellisen tiedekunnan ammattien opiskelusta. Myöhemmin päivällä luennoitiin genetiikasta ja suomalaisten perimästä.

ML 2

Ammattitestin kimpussa

Matkan toisessa kohteessa, Haartman-Instituutissa, opiskelijat pääsivät kiertelemään laboratoriota oppaiden seurassa. Kierroksella oppaat kertoivat solubiologiasta ja erityisesti viruksista ja siitä kuinka ne voidaan valjastaa hyötykäyttöön. Erityisen eksoottiseksi kierroksen teki se kun opiskelijoiden englanninkielentaitoa koeteltiin, koska oppaat puhuivat vain englantia.

Toni Sundsten on aikonut pyrkiä lääketieteelliseen lukion jälkeen.

Miksi lääketieteelliseen?

Lääkäri on unelma-ammatti eikä sinne juurikaan muuten pääse kuin lääketieteellisen kautta.

Tykkäsitkö Meilahdesta?

Oli kiva, olisi voinut olla pidempäänkin. Olisin mieluisasti tutustunut useampaankin paikkaan ja ehkä käynyt useammallakin luennolla.

Mitä opit reissulla?

Varmasti paljon, mutta ehkäpä ihmisen DNA:sta lisää.

Miten retki onnistui, lähtisitkö uudelleen?

Retki sujui ongelmitta, voisin lähteä milloin vain uudestaan.

-Ville Mikkeli