Uusia tekijöitä

Lokakuun 10. päivänä oli Erkko-lukiossa oppilaskunnan vaalit. Tänä vuonna äänestystä ei tarvinnut järjestää. Uudet oppilaskunnan jäsenet ovat Aulikki Kalliokoski Katja Suurnäkki ja Jenny Heikkilä.

Tämän lukuvuoden opiskelijakunnan hallituksen kokoonpano.

• Neea Saarinen – puheenjohtaja

• Katariina Rantasalmi – varapuheenjohtaja, somevastaava

• Suvi Heikkilä – rahastonhoitaja

• Niko Romppanen – hyvinvointitutor

• Aaro Kaija – postivastaava

• Katja Suurnäkki – avustusvastaava

• Aulikki Kalliokoski – kahvilavastaava

• Jenny Heikkilä – sihteeri

• Eveliina Rautakoski- valokuvausvastaava

• Alina Louhelainen – kuulutusvastaava

• Eveliina Lohikainen – jäsen

• Eevi Alaputto – jäsen

• Saga Karonen – jäsen

• Inka Gröndahl – jäsen

Mitä opiskelijakunta tekee?

Opiskelijakunnan tehtävänä on järjestää opiskelijoille mielekästä tekemistä (tapahtumat kuten aatospäivä ja vuositasokisat), pitää koulun tilat viihtyisinä ja opiskelijaläheisinä (esim. monitoimitilan avaaminen). Opiskelijakunta myös järjesti ruokakyselyn, jonka tulosten perusteella koulunruokalistaa uudistetaan oppilaille mieleisemmäksi.

Leevi Poikonen

Mainokset

Kurkistus lukiolaisen arkipäivään

Tiistaina 13.11.2018 ja Keskiviikkona 14.11.2018 oli Erkko-lukion ysipäivä, jolloin Jokivarren koulun ja Orimattilan yhteiskoulun 9-luokkalaiset pääsivät kurkistamaan, minkälaista opiskelu lukiossa on. Ysipäivän tarkoituksena on auttaa 9-luokkalaisia hakupäätöksen tekemisessä, päästämällä heidät kurkistamaan minkälaista lukiolaisen arkipäivä on. Parhaassa tapauksessa ysipäivä voi innostaa jotain oppilasta hakemaan lukioon, jolloin he ovat jo ysipäivän ansiosta tuttuja lukion toimintatapojen kanssa.

Ysipäivä alkoi Erkko-lukion salissa, jossa 9-luokkalaisille kerrottiin Erkko-lukion eri linjoista ja heidät jaettiin ryhmiin, joissa he kiertäisivät eri luokissa päivän aikana. Ryhmiä ohjasivat Erkko-lukion tutor-opiskelijat koulujen oppilaan ohjaajien kanssa. Opiskelijat pääsivät seuraamaan lukiolaisten opiskelua, tutustumaan oppimateriaaliin ja osallistumaan testeihin/kyselyihin, joita muutamassa luokassa pidettiin.

Tuomas Virtanen

Maata Näkyvissä

Maata Näkyvissä 2018 on Turussa järjestettävä Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorisofestari, johon osallistuu tuhansia nuoria joka vuosi eri seurakunnista. Festareilla kuunnellaan laidasta laitaan erilaisia yhtyeitä, syödään ja tehdään kristillisiä juttuja kuten rukoillaan ja käydään messussa.

Perjantaina 16.11 Orimattilan ja Hollolan seurakunnista lähti yli 30 nuorta Turussa pidettäville Maata Näkyvissä-festareille. Niillä esiintyi monia suomalaisia ja ulkomaalaisia bändejä kuten mm. Park 7, Good Weather to Forecast, Roisi Roni, Social Beingz, GFM ja LZ7.

Koko Maata Näkyvissä-festareilla oli tänä vuonna aiheena rauha, minkä huomaisi vierailevien puhujien ja bändien puhuessa rauhasta ja sen monista merkityksistä. Toiselle rauha tarkoittaa henkistä ja fyysistä hyvivointia, toisille se voi tarkoittaa konflitonta aikaa.

Koko viikonlopun kestävän tapahtuman alueena on Turun Messukeskus ja Gatorade-areena. Kaikki seurakunnista tulleet nuoret päätyivät nukkumaan normaaliin tapaan erilaisissa kouluissa ympäri Turkua. Omaksi nukkumapaikakseni tuli eräs käytöstä poistettu ammattioppilaitos.

Miksi tällainen tapahtuma järjestetään?

Tämä oli festivaalin 34:s vuosi. Idea syntyi syksyllä 1984 kun 17-vuotias Timo Vainio kuoli sydänkohtaukseen. Turun Kertsi keräsi rahaa pitääkseen Vainolle muistotilaisuuden ja päätti soittaa siellä musiikkia. Tästä voidaan laskea alkaneen Maata Näkyvissä-festarit.

Valtteri Kyöstilä

Kemian ja taiteen parissa Helsingissä

Erkko-lukion ensimmäisen vuositason opiskelijat matkustivat Helsinkiin keskiviikkona 7.11. Matkalla vierailtiin uudessa Amos Rex-taidemuseossa, joka sijaitsee Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä ja Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella.

Retken tarkoituksena oli olla johdantona ensimmäisen vuositason kuvataiteen ja kemian kurssin tulevalle yhteiselle työlle. Kohteet oli valittu kuvataiteen ja kemian kurssisisältöjen perusteella. Amos Rexin näyttelyssä oli suuressa osassa valo, joka on myös kuvataiteen aiheena. Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella on CHEMARTS-projekti, jossa yhdistyvät kemia ja kuvataide.

Amos Rex-museossa ensimmäisen vuositason opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään, joissa he kiersivät museon näyttelyitä. Aluksi oppaat kertoivat museon perustajasta Amos Andersonista ja itse museosta, jonka jälkeen lähdettiin katsomaan teoksia. Oppaat ohjasivat opiskelijoita teokselta toiselle kertoen jokaisesta teoksesta. Loppuajan oppilaat saivat kierrellä itsenäisesti museossa.

Aalto-yliopiston Otaniemen kampukselle saavuttiin hieman etuajassa. Odotellessa itse CHEMARTS projektiin pääsyä pääsivät ensimmäisen vuositason opiskelijat näkemään Otaniemen kirjastoa. Projektin alkaessa oppilaat jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä pääsi tutkimaan pajun kuoressa olevaa kuitua, kun taas toiset tutkivat Platonin kappaleita (kolmiulotteisia monikulmioita) ja rakensivat niiden erilaisia muotoja.

Kysyimme kahdelta ensimmäisen vuositason opiskelijalta heidän mielipiteitään päivän vierailukohteista. Camilla Jeremejew kertoi että Amos Rex oli ihan hieno paikka, ja hänen mielestään teokset olivat hyvin tehtyjä ja erilaisia toisistaan. Hänen mukaansa Aalto-yliopisto taas ei ollut yhtä mielenkiintoinen tekemisen puutteen ja teorian paljouden takia, mutta pajunkuorien keittäminen oli mukavaa. Camillan mielestä reissu oli kokonaisuutena hyvä ja hyödyllinen, koska reissulta löytyi kaikille jotain mieluista ja pääsi kuulemaan Aalto-yliopistosta opiskelupaikkana. Henry Pettersonin mielestä Amos Rex oli todella hieno museo ja hän piti teoksista paljon, sillä hän ei ole ennen nähnyt mitään samanlaista. Henry jatkoi, että Aalto-yliopisto vaikutti hienolta paikalta ja CHEMARTS työtä oli mukava tehdä. Kokonaisuutena hän piti päivää hyödyllisenä ja hauskana.

Veeti Tuomala ja Tuomas Virtanen

Itävalta, maa Keski-Euroopan sydämessä

Viime heinäkuussa olin Itävallassa Suomen Lions Clubin nuorisovaihto-ohjelmassa, jonka avulla suomalaisnuoret pääsevät muutamaksi viikoksi eri maihin saamaan sekä jakamaan erilaisia kulttuurikokemuksia.

Oma Itävallan matkani oli jaettavissa host-perhevaiheeseen ja leirivaiheeseen. Host-perhevaihe alkoi 6.7. heti päästyäni Wienin lentokentälle, missä perheeni tytär oli meitä vastassa. Hän otti minut ja toisen suomalaisen mukaansa ja vei meidät katselemaan Wienin nähtävyyksiä, joihin kuului mm. Pater-niminen huvipuisto ja Maria Therisian palatsi. Päivä päättyi kun host-perhe tuli hakemaan minut Wienistä kohti Admontissa sijaitsevaa kotiaan.

Admont itsessään on Alppien vuoriston lähettyvillä oleva kaupunki, joka on tunnettu 1000 vuotta vanhasta luostaristaan. Koko host-perheaikana tapasin muita samalla alueella olevia nuorisovaihdossa olevia nuoria. Admontissa kävin paikallisessa puistossa ja hautausmaalla. Oltuani viikon perheessä oli aika pakata kamat ja suunnata kohti Friesachin kaupungissa pidettävää leiriä.

20180708_165801

Leirin päärakennus.

Friesach on keskiajalla syntynyt kaupunki. Leirillä oli noin 30 nuorta monista eri maista. Nuoria oli mm. Tanskasta, Norjasta, Indonesiasta, Meksikosta, Kanadasta, Italiasta ja monesta muusta maasta. Leiriaika kulutettiin usein pelaten jalkapalloa, rantapalloa ja uiden läheisessä järvessä. Leirillä pidettiin muutamana päivänä Nations Evening eli Eri kansojen iltoja, joissa jokainen nuori esitteli oman maansa. Kävimme monissa linnoissa, oluttehtaassa ja Friesachin kesäjuhlissa.

20180721_201610

Leirin viimeisenä päivänä pidettiin juhlat, joihin kutsuttiin paikallisia Lionsien jäseniä ja Friesachin kaupungin pormestari.

Seuraavana päivänä oli aika lähteä viimeiseen kohteeseen eli Wieniin, jossa vietimme myös viimeisen yömme Itävallassa. Wienissä ollessamme kävimme suurin piirtein samoissa kohteissa joissa olin käynyt aikaisemmin host-perheen tyttären kanssa ensimmäisenä päivänäni. Toki tämä Wienin päivä oli erilainen sen päätöstunnelman takia. Saimme myös luvan lähteä Wienissä olleille musiikkifestareille. Seuraavana aamuna oli oman lennon aika lähteä viemään meitä suomalaia takaisin kohti Suomea.

20180721_201601

Auringonlasku Itävallan Alpeilla.

Valtteri Kyöstilä

Lukio esittäytyi

16.10 pidettiin Erkko-lukion ensimmäisen vuositason opiskelijoiden vanhempainilta. Ilta koostui rehtorin puheesta, ykkösten palautteesta lukio-opinnoista, opiskelijakunnan esittelystä ja lukion toiminnan esittelystä.

Rehtori Saija Loponen kertoi vanhemmille Erkko-lukion kahdesta painopisteestä, jotka ovat oppilaiden hyvinvointi sekä oppimisen arviointi. Rehtori toi esille myös Erkko-lukion kaksi uutta linjaa, jotka ovat liikunta- ja robomedialinja. Nämä linjat alkavat vuoden 2019 elokuussa.

Uusia opintoja

Ensimmäisessä jaksossa ensimmäisen vuositason opiskelijat täyttivät kyselyn, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään lukio-opinnoista. Kyselyyn oli vastannut 34 henkilöä ja palaute oli suurimmaksi osaksi positiivista ja erityisesti opettajia, koulun tiloja ja viihtyvyyttä kehuttiin, mikä yllätti myös vanhempia. Negatiivista palautettakin tuli. Se kohdistui suurimmaksi osaksi pitkiin koulupäiviin, raskaisiin viikkoihin sekä huonoihin koulumatkajärjestelyihin.

Opiskelijakunnan esittelyssä opiskelijakunnan puheenjohtaja Neea Saarinen esitteli opiskelijakunnan jäsenet sekä sen toimintaa.

sdr

Illan päätteeksi huoltajat kiersivät pisteillä, jotka esittelivät Erkko-lukion toimintaa: Oppilashuoltoa, arviointia, opiskelumenetelmiä ja sähköisiä kokeita. Eräiden vanhempien mukaan nykyinen lukio eroaa heidän lukioajoistaan siten, että tuolloin koeviikot puuttuivat, arvosanat tulivat pitkälti vain kokeiden perusteella ja nykyään tekniikkaa hyödynnetään paljon enemmän.

Leevi Poikonen

Mielenterveyteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota

Kaikki tietävät, että masennus on vakava sairaus ja että sitä pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti. Kouluissa painotetaan, että aina kun on paha olla, voi kääntyä koulukuraattorin, -terveydenhoitajan tai -psykologin puoleen. Masennuksesta ja muista mielenterveyden yleisimmistä ongelmista puhutaan usein terveystiedossa, mikä lisää opiskelijoiden tietämystä. Tämä varmasti antaa opiskelijalle lisää halua kääntyä ammattilaisen puoleen, kun hän itse huomaa mahdollisia oireita ja haluaa saada apua. On kuitenkin jo pitkään ollut tiedossa, että kynnys pyytää apua on opiskelijalle todella korkea. Miksi asian eteen ei siis edelleenkään ole tehty mitään?

Suomen koulutusta pidetään yhtenä maailman parhaista, ja mielestäni tämä pitää aika hyvin paikkansa. Olemme kuitenkin itsemurhatilastoissa neljänkymmenen johtavan maan joukossa. Tämä kertoo selkeästi, että jotain pitäisi tehdä. Jokainen tietää, että mielenterveyden ongelmat ajavat ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Hoitamattomat ongelmat lisäävät oman elämän lopettamisen todennäköisyyttä. Olisi siis aika tehdä muutoksia, jotta mielenterveyden häiriöitä saataisiin diagnosoitua ja hoidettua.

Se, että kouluissa hoetaan yhä enemmän sitä, että koulukuraattorille voi aina mennä puhumaan, ei auta asiaa mitenkään. On toki ihmisiä, jotka uskaltavat pyytää apua itselleen, kun tuntuu, ettei tilannetta voi itse enää hallita, mutta valitettavan moni jää yksin mietteidensä keskelle. Masennus tai jokin muu mielenterveyden ongelma voi olla opiskelija todella häpeällinen aihe, ja vaikkei olisikaan, hänen omat ajatuksensa voivat haitata avun hakemista. Nuori voi ajatella, ettei hänen ongelmansa ole kovin suuri ja että monilla muilla on asiat paljon pahemmin. Pahimmassa tapauksessa hän voi ajatella, ettei hän edes ansaitse apua. Moni mieluummin kärsii itse kuin antaa omat ajatuksensa muiden taakaksi, ja siksi diagnosoimatonta masennusta ja ahdistusta onkin kovin paljon.

Kouluissa on lähes vuosittain terveystarkastuksia. Niissä tarkistetaan, ettei koululaisen silmissä, kuulossa, ryhdissä tai missään muussakaan ole ongelmia. Mutta minne jää mieli? Opiskelija tekee mielenterveystestin vain silloin, kun hän itse pyytää apua tai joku muu kertoo hänen ongelmistaan koulun henkilökunnalle. Miksei näitä testejä voisi tehdä terveystarkastuksen yhteydessä? Opiskelijoiden mielenterveyden ongelmien aiheuttamia haittoja saadaan vähennettyä vain siten, että varmistetaan avunsaanti kaikille sitä tarvitseville.

Olen varma, että kaikki meistä haluavat tilanteen paremmaksi. Mielenterveystesteillä, joita tehdään jokaiselle, voitaisiin saada useampia diagnooseja ongelmista ja auttaa enemmän nuoria ihmisiä. Kaikkialla hoetaan, että tulevaisuus on nuorissa. Ilman oikeanlaista apua monilla tulevaisuutta ei kuitenkaan pian edes ole.

Julia Karttunen

Opiskelija