Suomeen tottui vähitellen

Henry Petterson on australialainen vaihto-oppilas, joka oli lukuvuoden 2018-2019 alusta jouluun saakka Erkko-lukiossa opiskelijana.

getimage

Kun Henry pohti ensimmäisen kerran vaihto-oppilaaksi lähtemistä, hän tiesi haluavansa johonkin Pohjoismaahan. Hän on aikaisemmin käynyt Norjassa ja Ruotsissa, ja pienen tutkimisen jälkeen oli hän vakuuttunut siitä, että kohde on Suomi.

Henryllä on ollut todella mukavaa Suomessa. Aluksi hänellä oli vaikeuksia ihmisten kanssa, koska kaikki ovat niin hiljaisia, mutta ajan kanssa on kommunikointi helpottunut. Suomen säähän tottuminen vei myös oman aikansa.

Verrattuna kotimaahan Australiaan, Suomi on hänen mukaansa hyvin erilainen. Henry kuvailee Suomea kylmäksi, lumiseksi ja sanoo päivien tuntuvan todella lyhyiltä.

Henryn lempiasia Suomessa on itse ihmiset. Hän sanoo, että hän sai todella mahtavan isäntäperheen ja paljon ystäviä.

Suomen kieli on ollut Henryn mukaan hyvin vaikeaa. Suomen kielen kurssi sai hänet huomaamaan, kuinka vaikeaa kielen oppiminen oikeasti on: Suomen kielioppissa on todella paljon muistettavaa.

Suomen koulu verrattuna Australian kouluun on Henryn mukaan paljon vapaampaa, vaihtelevampaa ja opiskelijoilla on paljon vapaa-aikaa.

Henry uskoo palaavansa Suomeen jonain päivänä.

Tuomas Virtanen

Mainokset

Mielipide: Miksi feminismi ei ole tarpeellista?

Mitkä tekijät tekivät feminismistä rakastetun mutta myös niin vihatun länsimaissa? Mitä on feminismi ja mitä se on saanut aikaan?

Feminismi on 1800-luvulla syntynyt naisasialiike, joka ajaa naisille tasa-arvoisia oikeuksia. Se sai ensiaskeleinaan aikaan monissa eri maissa äänioikeuden naisille. Vuosien myötä tuli myös tasa-arvo miesten kanssa. Feministeihin liitetty stereotypia on hiuksensa lyhyeksi leikannut nainen, joka vihaa miehiä. Tämä on totta osaltaan joidenkin kohdalla muttei tietenkään kaikkien.

emancipation-156066_960_720

Sodanaikainen propagandajuliste, jota feministit käyttävät.

Vuonna 2016 Suomessa perustettiin Feministinen puolue, jonka puheenjohtajana toimii helsinkiläinen Katju Aro. Puolueen politiikan tämänhetkiset periaateet ovat syrjimättömyys, hyvinvointi ja turvallisuus. Ylen haastatteluissa nousi esille että Feministinen puolue itse edustaa feminismiä naisasialiikkeenä, joka haluaa edustaa naisten tasa-arvoistamista. Feministisen puolueen naisasialiikemäisyyttä tukee myös sen hallitus, joko koostuu enimmäkseen naisista ja parista miehestä.

maxresdefault_live

Suomen feministipuolueen logo

Feminismi on sanana on monissa eri gallupeissa näyttäytynyt huonossa valossa. Useammat gallupeihin vastanneet ovat kokeneet, ettei feminismi edusta tasa-arvoa.

Antifeministin yleisin stereotypia puolestaan on keski-ikäinen valkoinen mies, joka vastustaa feminismiä uskoen sen vihaavan miehiä. Vaikka se voi olla totta joidenkin kohdalla se ei tee antifeministien lausunnoista yhtään vähemmän merkittäviä.

Nykyajan feminismin ongelmia ovat muun muuassa sen erilaiset käsitykset itsestään. Feminismi käsitetään joko kaikkien tasa-arvoa ajavana liikkeenä tai naisasialiikkeenä, johon viittaa sen historia. Feminismiin on jäänyt käsite patriarkaalisesta yhteiskunnasta, joka suosii miehiä. Palkkaero on vuorostaan myytti, jonka mukaan naisen euro on 80 senttiä. Sukupuolen mukaan jommalle kummalle vähemmän maksaminen on nykyisin laitonta. Naiset hakeutuvat huonommin palkatuille aloille. 2010-luvun lopulla on Yhdysvalloissa syntynyt eriarvoisuutta valkoisten feministien ja muunväristen feministien välillä. Tämä johtuu käsityksestä, että valkoihoiset ovat enemmän etuoikeutettuja kuin muut ihmiset.

Mielipidekirjoituksen tekijänä kerron näin jälkikäteen itse kuuluvani antifeministeihin. Kun sanon olevani feminismin vastustaja en tarkoita sillä että kaikki feminismin saavutukset pitäisi purkaa vaan sitä kuinka moderni feminismi on eriarvoistamassa yhteiskuntaa saadakseen naisille omasta mielestään tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Feminismi on idealtaan hyvä. Osalle feministeiksi itsensä kokevista on feminismin sanomasta tullut ideologia, joka jo itsessään on erittäin haitallista liikkeelle ja kaikille ihmisille. Se että ottaa jonkun asian ja luo siitä ideologian saa yleisesti aikaan vaan pelkkää pahaa. Esimerkkinä voidaan pitää kommunismia, jonka idea oli hyvä mutta jonka toteutustapa johti huonommillaan miljoonien ihmisten kuolemaan.

Tiivistääkseni oman mielipiteeni: Feminismi ei ole tarpeellista Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa naisilla ja miehillä on samat lailliset oikeudet. Feminismin osittainen radikalisoituminen ei ikinä voi johtaa mihinkään hyvään. Feminismin idea on kaunis mutta se ei tarkoita sen olevan aina oikeassa tai edustavan historian oikeaa puolta.

Valtteri Kyöstilä

Uusia tekijöitä

Lokakuun 10. päivänä oli Erkko-lukiossa oppilaskunnan vaalit. Tänä vuonna äänestystä ei tarvinnut järjestää. Uudet oppilaskunnan jäsenet ovat Aulikki Kalliokoski Katja Suurnäkki ja Jenny Heikkilä.

Tämän lukuvuoden opiskelijakunnan hallituksen kokoonpano.

• Neea Saarinen – puheenjohtaja

• Katariina Rantasalmi – varapuheenjohtaja, somevastaava

• Suvi Heikkilä – rahastonhoitaja

• Niko Romppanen – hyvinvointitutor

• Aaro Kaija – postivastaava

• Katja Suurnäkki – avustusvastaava

• Aulikki Kalliokoski – kahvilavastaava

• Jenny Heikkilä – sihteeri

• Eveliina Rautakoski- valokuvausvastaava

• Alina Louhelainen – kuulutusvastaava

• Eveliina Lohikainen – jäsen

• Eevi Alaputto – jäsen

• Saga Karonen – jäsen

• Inka Gröndahl – jäsen

Mitä opiskelijakunta tekee?

Opiskelijakunnan tehtävänä on järjestää opiskelijoille mielekästä tekemistä (tapahtumat kuten aatospäivä ja vuositasokisat), pitää koulun tilat viihtyisinä ja opiskelijaläheisinä (esim. monitoimitilan avaaminen). Opiskelijakunta myös järjesti ruokakyselyn, jonka tulosten perusteella koulunruokalistaa uudistetaan oppilaille mieleisemmäksi.

Leevi Poikonen

Kurkistus lukiolaisen arkipäivään

Tiistaina 13.11.2018 ja Keskiviikkona 14.11.2018 oli Erkko-lukion ysipäivä, jolloin Jokivarren koulun ja Orimattilan yhteiskoulun 9-luokkalaiset pääsivät kurkistamaan, minkälaista opiskelu lukiossa on. Ysipäivän tarkoituksena on auttaa 9-luokkalaisia hakupäätöksen tekemisessä, päästämällä heidät kurkistamaan minkälaista lukiolaisen arkipäivä on. Parhaassa tapauksessa ysipäivä voi innostaa jotain oppilasta hakemaan lukioon, jolloin he ovat jo ysipäivän ansiosta tuttuja lukion toimintatapojen kanssa.

Ysipäivä alkoi Erkko-lukion salissa, jossa 9-luokkalaisille kerrottiin Erkko-lukion eri linjoista ja heidät jaettiin ryhmiin, joissa he kiertäisivät eri luokissa päivän aikana. Ryhmiä ohjasivat Erkko-lukion tutor-opiskelijat koulujen oppilaan ohjaajien kanssa. Opiskelijat pääsivät seuraamaan lukiolaisten opiskelua, tutustumaan oppimateriaaliin ja osallistumaan testeihin/kyselyihin, joita muutamassa luokassa pidettiin.

Tuomas Virtanen

Maata Näkyvissä

Maata Näkyvissä 2018 on Turussa järjestettävä Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorisofestari, johon osallistuu tuhansia nuoria joka vuosi eri seurakunnista. Festareilla kuunnellaan laidasta laitaan erilaisia yhtyeitä, syödään ja tehdään kristillisiä juttuja kuten rukoillaan ja käydään messussa.

Perjantaina 16.11 Orimattilan ja Hollolan seurakunnista lähti yli 30 nuorta Turussa pidettäville Maata Näkyvissä-festareille. Niillä esiintyi monia suomalaisia ja ulkomaalaisia bändejä kuten mm. Park 7, Good Weather to Forecast, Roisi Roni, Social Beingz, GFM ja LZ7.

Koko Maata Näkyvissä-festareilla oli tänä vuonna aiheena rauha, minkä huomaisi vierailevien puhujien ja bändien puhuessa rauhasta ja sen monista merkityksistä. Toiselle rauha tarkoittaa henkistä ja fyysistä hyvivointia, toisille se voi tarkoittaa konflitonta aikaa.

Koko viikonlopun kestävän tapahtuman alueena on Turun Messukeskus ja Gatorade-areena. Kaikki seurakunnista tulleet nuoret päätyivät nukkumaan normaaliin tapaan erilaisissa kouluissa ympäri Turkua. Omaksi nukkumapaikakseni tuli eräs käytöstä poistettu ammattioppilaitos.

Miksi tällainen tapahtuma järjestetään?

Tämä oli festivaalin 34:s vuosi. Idea syntyi syksyllä 1984 kun 17-vuotias Timo Vainio kuoli sydänkohtaukseen. Turun Kertsi keräsi rahaa pitääkseen Vainolle muistotilaisuuden ja päätti soittaa siellä musiikkia. Tästä voidaan laskea alkaneen Maata Näkyvissä-festarit.

Valtteri Kyöstilä

Kemian ja taiteen parissa Helsingissä

Erkko-lukion ensimmäisen vuositason opiskelijat matkustivat Helsinkiin keskiviikkona 7.11. Matkalla vierailtiin uudessa Amos Rex-taidemuseossa, joka sijaitsee Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä ja Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella.

Retken tarkoituksena oli olla johdantona ensimmäisen vuositason kuvataiteen ja kemian kurssin tulevalle yhteiselle työlle. Kohteet oli valittu kuvataiteen ja kemian kurssisisältöjen perusteella. Amos Rexin näyttelyssä oli suuressa osassa valo, joka on myös kuvataiteen aiheena. Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella on CHEMARTS-projekti, jossa yhdistyvät kemia ja kuvataide.

Amos Rex-museossa ensimmäisen vuositason opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään, joissa he kiersivät museon näyttelyitä. Aluksi oppaat kertoivat museon perustajasta Amos Andersonista ja itse museosta, jonka jälkeen lähdettiin katsomaan teoksia. Oppaat ohjasivat opiskelijoita teokselta toiselle kertoen jokaisesta teoksesta. Loppuajan oppilaat saivat kierrellä itsenäisesti museossa.

Aalto-yliopiston Otaniemen kampukselle saavuttiin hieman etuajassa. Odotellessa itse CHEMARTS projektiin pääsyä pääsivät ensimmäisen vuositason opiskelijat näkemään Otaniemen kirjastoa. Projektin alkaessa oppilaat jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä pääsi tutkimaan pajun kuoressa olevaa kuitua, kun taas toiset tutkivat Platonin kappaleita (kolmiulotteisia monikulmioita) ja rakensivat niiden erilaisia muotoja.

Kysyimme kahdelta ensimmäisen vuositason opiskelijalta heidän mielipiteitään päivän vierailukohteista. Camilla Jeremejew kertoi että Amos Rex oli ihan hieno paikka, ja hänen mielestään teokset olivat hyvin tehtyjä ja erilaisia toisistaan. Hänen mukaansa Aalto-yliopisto taas ei ollut yhtä mielenkiintoinen tekemisen puutteen ja teorian paljouden takia, mutta pajunkuorien keittäminen oli mukavaa. Camillan mielestä reissu oli kokonaisuutena hyvä ja hyödyllinen, koska reissulta löytyi kaikille jotain mieluista ja pääsi kuulemaan Aalto-yliopistosta opiskelupaikkana. Henry Pettersonin mielestä Amos Rex oli todella hieno museo ja hän piti teoksista paljon, sillä hän ei ole ennen nähnyt mitään samanlaista. Henry jatkoi, että Aalto-yliopisto vaikutti hienolta paikalta ja CHEMARTS työtä oli mukava tehdä. Kokonaisuutena hän piti päivää hyödyllisenä ja hauskana.

Veeti Tuomala ja Tuomas Virtanen

Itävalta, maa Keski-Euroopan sydämessä

Viime heinäkuussa olin Itävallassa Suomen Lions Clubin nuorisovaihto-ohjelmassa, jonka avulla suomalaisnuoret pääsevät muutamaksi viikoksi eri maihin saamaan sekä jakamaan erilaisia kulttuurikokemuksia.

Oma Itävallan matkani oli jaettavissa host-perhevaiheeseen ja leirivaiheeseen. Host-perhevaihe alkoi 6.7. heti päästyäni Wienin lentokentälle, missä perheeni tytär oli meitä vastassa. Hän otti minut ja toisen suomalaisen mukaansa ja vei meidät katselemaan Wienin nähtävyyksiä, joihin kuului mm. Pater-niminen huvipuisto ja Maria Therisian palatsi. Päivä päättyi kun host-perhe tuli hakemaan minut Wienistä kohti Admontissa sijaitsevaa kotiaan.

Admont itsessään on Alppien vuoriston lähettyvillä oleva kaupunki, joka on tunnettu 1000 vuotta vanhasta luostaristaan. Koko host-perheaikana tapasin muita samalla alueella olevia nuorisovaihdossa olevia nuoria. Admontissa kävin paikallisessa puistossa ja hautausmaalla. Oltuani viikon perheessä oli aika pakata kamat ja suunnata kohti Friesachin kaupungissa pidettävää leiriä.

20180708_165801

Leirin päärakennus.

Friesach on keskiajalla syntynyt kaupunki. Leirillä oli noin 30 nuorta monista eri maista. Nuoria oli mm. Tanskasta, Norjasta, Indonesiasta, Meksikosta, Kanadasta, Italiasta ja monesta muusta maasta. Leiriaika kulutettiin usein pelaten jalkapalloa, rantapalloa ja uiden läheisessä järvessä. Leirillä pidettiin muutamana päivänä Nations Evening eli Eri kansojen iltoja, joissa jokainen nuori esitteli oman maansa. Kävimme monissa linnoissa, oluttehtaassa ja Friesachin kesäjuhlissa.

20180721_201610

Leirin viimeisenä päivänä pidettiin juhlat, joihin kutsuttiin paikallisia Lionsien jäseniä ja Friesachin kaupungin pormestari.

Seuraavana päivänä oli aika lähteä viimeiseen kohteeseen eli Wieniin, jossa vietimme myös viimeisen yömme Itävallassa. Wienissä ollessamme kävimme suurin piirtein samoissa kohteissa joissa olin käynyt aikaisemmin host-perheen tyttären kanssa ensimmäisenä päivänäni. Toki tämä Wienin päivä oli erilainen sen päätöstunnelman takia. Saimme myös luvan lähteä Wienissä olleille musiikkifestareille. Seuraavana aamuna oli oman lennon aika lähteä viemään meitä suomalaia takaisin kohti Suomea.

20180721_201601

Auringonlasku Itävallan Alpeilla.

Valtteri Kyöstilä